Olen kuuluisa hyvistä ideoistani, jotka osoittautuvat oikeasti huonoiksi ideoiksi - en ollut ihan varma kumpaan sarjaan tämä kuuluisi. Riimunarun päässä minulla oli täysin keskenkasvuinen puoliveriori, joka oli saapunut vasta hetki sitten kotiin. Joku viisaampi olisi ehkä odottanut hetken ja tutustunut varsaan, mutta ei, en minä. Minä olin päättänyt, että nyt lähdetään näyttämään oripoikaa koko kansalle. Vaikka kyseessä oli matalan kynnyksen tapahtuma, voisi se silti koitua kohtaloksemme häpeä muodossa. Theo oli murmattanut matkalla tänne jonkinasteisen tsemppauspuheen siitä, että voitto ei ollut tärkeintä vaan osallistuminen, nuoren hevosen totuttaminen kodin ulkopuolella tapahtuviin asioihin ja jaada jaada jaa. Olin saattanut lopettaa kuuntelemisen jossain vaiheessa ja pohtinut enemmän niitä asioita, jotka voisivat mennä pieleen.

Toxel oli matkustanut rauhallisesti toisen varsan kaverina ja yllättäen ori oli täynnä virtaa, kun purin sitä kuljetusautosa. Orin korvat pyörivät sen päässä ja sen pää viuhtoi suuntaan ja toiseen, koska ilmeisesti hevonen tahtoi nähdä kaiken mitä ympärillä tapahtui. Se ei vaikuttanut hermostuneelta, ennemminkin uteliaalta ja energiseltä.

"Well, hello world! Toasted to the T has arrived in the house!" - tai ainakin minusta tuntui, että tämä saattaisi olla lausahdus, jonka riimunarun päässä tanssahteleva rautiaankirjava nuori poika olisi saattanut huudahtaa jo siinä kohtaa, kun pääsimme tiluksille. Toxel oli jännittynyt ja täynnä virtaa. Se aisti ympäristön jännityksen ja se sai varsan olemaan kuin tulisilla hiilillä. Uusi maneesi ei aiheuttanut Toxelissa isompaa reaktiota, enemmän se näytti skannailevan mahtaisiko maneesista löytyä läträttävää vesiestettä. Ihme vesipeto.

Tämä päivä oli ollut töitä täynnä ja nyt minulla oli juoksutusnarun päässä minimivarusteilla oleva Toxel. Orilla oli historiaa siitä, että se saattaisi olla hieman hankala energiansa kanssa, joten varusteet oli valikoitu siten ettei niiden pukemiseen mennyt kauaa. Yleensä se kuitenkin käyttäytyi riimun ja juoksutusvarusteiden kanssa mallikkaasti. Toxelin keskittyminen oli enemmän ympäristössä kuin varusteissa tai vastustelussa. Korvat hörössä se tutki tuttuun tapaansa kaikkea ympärillä olevaa.

Alkuun ympyrällä sillä riitti vauhtia ja liikettä. Varsaa oli turha yrittää pyytää rauhallisempaan askellukseen ennen kuin isoin pöhinä oli purettu siltä pois. Toxel suorittaa kyllä kaiken, ja vähän enemmänkin mitä pyydettiin. Suunnan vaihdoissa siltä meinasi hieman unohtua, että tässä hommassa oli myös ihminen mukana ohjaamassa tilannetta. Pienellä rauhoittelulla ja energian tasaantumisella oli iso merkitys ja varsa alkoikin rauhoittua sekä kuunnella. Liikkeessä Toxel näyttäytyi edukseen. Siinä oli mukavasti moottoria ja se liikkui hienosti eteenpäin ilman jatkuvaa kannustusta. Ravissa sen askel pysyi aktiivisena ja tasapaino parani kierros kierrokselta. Laukassa puolestaan orilla oli enemmän intoa kuin malttia, mutta pidemmän pätkän jälkeen siihenkin alkoi löytyä rytmiä ja rentoutta. Varsan elekielen rauhoittuessa päätin, että tämä riittäisi ja pyysin sen luokseni.

Hieman hikinen, rautiaankirjava oripoika tuli rapsutteluhetkeen mielellään. Rapsutin sitä otsasta ja kehuin samalla. Ori oli osoittanut taas olevansa varsin miellyttävä persoona sekä lupaava tapaus. Loppujäähdyttelyt tarjosin sille tallin ympäristössä kävellen. Toxeliahan ei mikään ympäristössä järkyttynyt ja se tutkikin innoissaan kaiken vastaantulevan ja kerkesi myös maistella hieman ruohoakin. Hupsu otus.