Pyyhkäisin otsaltani hikeä ja painoin lippiksen takaisin päähän. Sveitsin helleaalto kohteli rajusti koko tallin väkeä ja oli suorastaan itsensä kiduttamista putsailla tarhoja. Huokaisin ja laskin talikon kottikärryihin ja tuuppasin ne Motin tarhaan. Ruunikko tähtipää hörähti ystävällisesti ja tulikin uteliaasti luokseni. Taputin hevosta kaulalle ja nappasin talikon käteeni.
"Hei kuule herraseni, oot nyt tosi pahasti tiellä", mutisin hevoselle ja työnsin sitä rinnuksista pois päin jotta saisin kerättyä lannan. Motti ei siitä kauaa murehtinut, vaan pian ori oli taas keskellä kaikkia ja suoraan tielläni.
"Menehän nyt siitä. Hus", hätistelin ruunikkoa. Se ei edes luimistanut korviaan vaan siirtyi juuri sen verran, ettei ollut tiellä. Ihan uskomaton tyyppi.

Motti ei hirveämmin säväyttänyt minua. Se teki selvän eron tallin muihin hevosiin, koska sillä ei ollut mitään outoa piirrettä tai dynamiittia persuksissaan. Tämän hevosen tarhaan pystyi mennä silmät sidottuna ja isoin riski oli törmätä uteliaaseen oriin. En tiennyt miten se oli samalla hirveän miellyttävä ja samalla niin... mitäänsanomaton.

Sain tarhan siivottua ja avasin portin työntääkseni kärryt pois. Huomaamattani Motti seurasi selkäni takana tyynesti tarhasta pois.
"Hei nyt sun kanssas", hymähdin orille, joka ei nauttinut vapauden tuottamasta riemusta vaan laski tyynesti päänsä hartialleni kerjäten rapsutuksia.
"Oot kyllä ihan mahdoton", rahnutin oria kaulasta niin, että alahuuli vain venyi. Ihan pölhö elukka.
"Nyt ollaan sit rapsuteltu, niin alahan kalppia takaisin tarhaasi", mutisin orille näyttäen itse esimerkkiä kävellen tarhan portista sisään. Siinähän se sitten seurasi tyynesti minua, ikään kuin ei koskaan millään karkureissulla olisi ollutkaan.
"Ja sitten siihen seis ja odotat hetken, että pääsen ulos", juttelin hevoselle ja pidin hetken kättäni sen rintakehällä. Meillä oli ollut Mireillen kanssa sanaton sopimus siitä, että opetamme tallin hevoset pysymään aloillaan tällä merkillä. Se helpotti yllättävän paljon toimimista etenkin varsojen kanssa. Motti seistä tönötti juuri siinä, mihin sen jätin.
"Oot kyllä outo", tuumasin hevoselle vielä laittaessani portin kiinni ja lähtiessäni seuraavaa tarhaa kohden. Sen jälkeen kyllä pitäisin tauon.