En myönnä koskaan harrastavani nimishoppailua, mutta kun samalla tallilla on tarjolla Not Gonna Happen ja Nothing But Trouble, niin minun oli vaikea hillitä itseäni. Ja kuten voitte päätellä, epäonnistuin siinä täydellisesti. Nothing But Troublen kuvauksessa luki orin olevan vähän hitaasti kehittyvä ja siksi vielä aika keskeneräinen. Sillä on kuitenkin hyvä pää ja potenttiaalia sukunsa puolesta olla menestyvä kilpahevonen.

Koeratsastuksessa minulla oli energiaa puhkuva ori, jolla oli enemmän vauhtia kuin järkeä. Sain tehdä töitä, jotta hevonen kulki kanssani samaan suuntaan ja oli totta, että sen koulutustaso ei ollut kovin korkea. Mutta kun löysin hevosen kanssa yhteisen sävelen, se väläytteli sellaista tekemistä mistä pidin. Olisi kiva, jos joskus nämä hevoset eivät vaatisi ratsastajaltaan niin paljon. Kasvattaja markkinoi vielä, että orin isä on periyttänyt muille jälkeläisilleen hyvää hyppykapasiteettia ja hyppypäätä, mutta aikaa ne vaativat eri tavalla. Nothing But Trouble oli myös isänsä viimeinen jälkeläinen, joten sillä olisi myös jalostuksellista arvoa. Mutta turhaahan hän puhui, sillä olin päättänyt jo ostaa orin.