Olin ottanut orin käytävälle puunatakseni sen oikein kunnolla. Baron kanssa oli mukavaa puuhastella, sillä nuori ori ei yrittänyt hökeltää joka suuntaan ja tuntui jopa nauttivan huomiosta. Tuntui, että omissa kasvateissani oli enemmän sellaista ikiliikkujamaista persoonaa, niin oli mukava, että tallissa oli myös tällaisia persoonia. Annoin harjan liukua pitkin vedoin orin voin väristä karvaa pitkin. Huomasin hevosen venyttävän kaulaansa, kun harja osui sään kohdalle. Rypistin kulmiani ja vein käteni siihen kohtaan. Hieroin orin selkää sään lähettyviltä ja näin miten sen pää alkoi riippumaan ja alahuulikin rentoutui.
"Olet sinä ihan höppänä", mutisin hevoselle rapsutellessani. Tuokion kuluttua jatkoin harjaamista ja kyllä orista irtosikin pölyä. Sen karva kirkastui oikein silmissä ja tuntui, että sitä myös irtosi kunnolla. Pitäisi muistaa pestä hevonen ennen varsa-arvosteluja, jotta se olisi oikein edukseen. Nappasin pakista kaviokoukun ja siirryin hevosen etujalan kohdalle. Baron korvat taipuivat niskaan.
"Noh, annahan nyt", mutisin hevoselle ja työnsin sitä kevyesti vartalollani. Jalka nousi ja ihmeempiä siellä ei ollut, joten annoin hevosen laskea jalkansa.
"Näetkös nyt, ei se niin kamalaa ollut", hymähdin ja siirryin seuraavalle jalalla. Tiesin ettei Baro välittänyt jalkoihin koskemisesta ja olin pyrkinyt tekemään siitä hevoselle miellyttävää ja nopeaa. En nähnyt tarpeelliseksi pitkittää sille epämieluisaa toimenpidettä liiaksi. Sain käytyä yhteisymmärryksessä jokaisen jalan läpi ja Baro hörähti tyytyväisenä - se tiesi ettei jalkoihin enää koskettaisi tällä kertaa.

Päätin vielä joutessani varustaa orin. Sen ratsukoulutusta oli jo aloiteltu, joten rutiinien hakeminen tähän hommaan oli tärkeää. Pakkasin harjat pois ja toin vastavuoroisesti satulan mukanani. Satulointi ei ollut järkyttänyt Baroa missään vaiheessa. Nytkin se otti satulan laiton hyvinkin rauhallisesti. Suitsien kanssa sain taistella hieman pidempään, koska hevosen mielestä oli hauska nostaa päätään ylöspäin. Huomasin sivusilmällä Eliaksen tulevan talliin.
"Hei, haluaisitko taluttaa vähän Baroa, jos nousen selkään?" kysyin tallipojalta, joka nyökkäsi. Hän kävi hakemassa riimunarun valmiiksi, kun vielä kiristelin satulavyön ja suitsien remmit. Baro vaikutti siltä, että se nukahtaa pystyyn.
"Nousen tässä selkään", ilmoitin Eliakselle, kun olin valmis nousemaan selkään. Tykkäsin totuttaa hevoset siihen, että selkään noustiin tallissa ensimmäiset kerrat. Barollakaan ei korva lotkahtanut, kun ponnistin itseni satulaan. Lyhensin jalustimet vielä itselleni sopivaksi ennen kuin annoin Eliakselle luvan lähteä liikkumaan.

Baroa ei kiinnostanut ollenkaan ylimääräinen painolasti selässä vaan se seurasi rennosti Eliasta. Kävelimme muutaman kerran tallin pihaa ympäri, eikä moinen näyttänyt hätkähdyttävän voikkoa oria mihinkään suuntaan. Sen elämänasenne oli hyvin rento tällaiseen puuhasteluun. Pyysin kokosin seuraavalle kierrokselle ohjat tuntumalle ja pyysin Eliasta antamaan enemmän liikkumatilaa narusta. Baro heilautti päätään tuntumasta, mutta asettui nätisti ohjattavaksi. Hetken päästä kehotin Eliasta irrottamaan koko narun, jotta voisin ratsastaa orin takaisen talliin. Tämäkään ei aiheuttanut suurempia ongelmia - Baro käveli talliin kuin vanha tekijä, vaikka Elias jäikin taemmas katsomaan meidän perään. Odotin kuitenkin tallipojan pitämään orista kiinni ennen kuin laskeuduin alas satulasta.
"Tykkään kyllä tästä hirveästi", hymyilin Eliakselle ja taputin oria. Olin todella tyytyväinen tähän hankintaani Belgiasta ja sen koulutuksen etenemiseen. Tästä poitsusta saatettaisiin kuulla melko piankin, kun koulutus saataisiin loppuun asti.