Olen lyhyen elämäni aikana tullut siihen tulokseen, että maailmassa on liian vähän vauhtia ja aivan liian paljon sääntöjä, sekä ihmisillä on ihan liikaa mielipiteitä siitä, miten pienen varsanpojan pitäisi käyttäytyä. Useimmiten ne ovat myös ihan vääriä.

Niitä muukalaisia kiinnostaa eniten se, missä seison ja olenko paikallani, mihin suuntaan minun pitäisi kulkea ja kuinka nopeasti sen teen. Minua kiinnostaa enemmän se, mitä seuraavaksi tapahtuu! Yleensä se on jotain paljon mielenkiintoisempaa kuin paikallaan seisominen turhan panttina.

Joskus nuo hölmöt kaksijalkaiset tulevat jonkun piikikkään asian kanssa luokseni ja kutsuvat sitä harjaamiseksi. Minusta se on ajan hukkaa - paitsi silloin, kun joku löytää oikein makoisan kohdan. Yleensä ihmiset eivät vain tajua sitä, vaan jatkavat eteenpäin ihan liian nopeasti. Olen yrittänyt opettaa ihmisiä, että harjaamiseen ei kannata käyttää niin paljon aikaa. Ne ovat vaan to-del-la hitaita oppijoita. Ja kuvittelevat vielä olevansa älykkäitä.

Onneksi olen itse nopea oppimaan! Tämän paikan ihmisiltä ei kuitenkaan aina heru ymmärrystä siihen, miten tehokkaasti yhdistelen asioita ja se pinkkiharjainenkin mutisee yleensä tosi oudosti jostain ennenaikaisesta haudasta. En tiedä, sitä en ymmärrä ollenkaan!

Uskon kuitenkin, että meistä tulee mahtava tiimi! Kunhan saan ihmiset koulutettua kunnollisiksi, niin mikään ei pidättele meitä! (Tai ainakaan minua, vaikka yrittäisivät, nih!)